Kari K. Väyrynen (b.1955) studied philosophy at the University of Jyväskylä 1974-1980. After that he taught philosophy at the University of Oulu. Ph.D. 1992, Docent of Philosophy 1994. Many short research positions at the Academy of Finland 1979-2002. Research Director at the University of Oulu 2014. Main research interests are history of philosophy (Ancient Greek philosophy, Kant, Hegel, German philosophy 1750-2000), philosophy of History, environmental philosophy, philosophy of education.
Viisaus (sofia) ympäristöfilosofisena haasteena
Kuvaus: Ympäristökysymykset ovat haastaneet myös perinteisen filosofisen ajattelun, joka pääosin keskittyi edistämään kokonaisvaltaista elämän hallintaa (praktinen viisaus) ja muodostamaan eheää kuvaa maailmasta (teoreettinen viisaus). Viimeisen puolen vuosisadan aikana kehittyneessä ympäristöfilosofiassa tämä perinteinen filosofian tehtävä on haastettu: ihmisen suhde luontoon nähdään nyt viisaan elämänhallinnan haasteena. Samoin tunnustetaan se, että teoreettinenkin kuva luonnosta on aina ihmisen omissa rajoissaan määrittämä ja näistä rajoista on syytä olla kriittisesti tietoinen. Luonto on aina tiedostavien rakenteittemme puitteissa nähty eikä tätä kuvaa luonnosta tule absolutisoida. On tunnustettava, että luonto on myös hallitsematon ja pohjimmiltaan vieras: siksi sattumat ja mahdollisuudet korostuvat luonnonkin tulkinnassa perinteisen ’luonnonvälttämättömyyden’ (lainmukainen kokonaisuus) sijaan.
Wisdom (Sofia) as an Environmental Philosophical Challenge
Environmental questions have challenged traditional philosophical thinking, which mainly focused on improving lifestyle (practical wisdom) and forming a coherent model of the world (theoretical wisdom). In the environmental philosophy developed in the last 50 years, these tasks of traditional philosophy have been under scrutiny: Firstly, the relationship between humankind and nature is now seen as a lifestyle related challenge. Secondly, the fact that the theoretical model of nature is always defined within human limits is now accepted. These limits need to be critically acknowledged. Nature is always perceived within our cognitive framework and any models of nature should not be made absolute. It must be noted that nature is uncontrollable and strange: this is why the interpretation of nature should also leave room for contingency instead of accepting nature as an environment where everything is inevitable (because it’s supposedly strictly governed by unbranching laws).
Philosophy talk (in Finnish), 20 min
Ernesto Neto’s Installation Yubẽ bushka, 5th Floor, 12am