Wolfgang Kienzler opettaa filosofiaa Jenan yliopistossa. Hän on tutkinut Wittgensteinia, Fregeä, varhaista analyyttista filosofiaa, Humea, Kantia, perinteisen ja modernin logiikan yhteyksiä, paradokseja ja filosofian harjoittamisen tapojen moninaisuutta. Eräs Kienzlerin suurimmista tutkimusprojekteista tarkastelee eri tyyppisten propositioiden ja lauseiden oikeutusta erilaisissa modernin filosofian tyylisuuntauksissa. Kienzlerin lempikysymys filosofiassa on “Mitä on filosofia?”.
Wolfgang Kienzler has been teaching philosophy at the University of Jena, Germany. since 1995. He has written two books on Wittgenstein (middle and late) and one on Frege (early and middle). Currently he is working on a detailled commentary to Wittgenstein’s Tractatus. His research interests include: Early Analytic Philosophy, Hume and Kant, the relation between traditional and modern logic, the variety of means of representation (including literary styles) used in philosophy, and dissolving paradoxes. A larger research project investigates the types of propositions or sentences admitted as legitimate by different types of modern philosophy. His favourite philosophical question is: What is philosophy?
Ei yllätyksiä, kiitos – miksi filosofia ei pidä yllätyksistä
Motto: ”Jos se yllättää, et ole vielä ymmärtänyt sitä.” (Wittgenstein yllätyksistä matematiikassa) Miksi filosofit eivät pidä yllätyksistä filosofiassa? Syy on seuraava: jokin yllättää, jos se on jotain muuta kuin mitä oletimme. Filosofit kuitenkin tykkäävät asioiden olevan omien oletustensa mukaisia. Tai hieman toisin sanoin: filosofit haluavat ajatella niin kuin asiat todella ovat. (Tämän lisäksi filosofit pohtivat ikuisia asioita, kun taas yllätykset ovat aikaan sidottuja.) Jos filosofit päätyvät yllättävään tulokseen, he tuntevat velvollisuuden pyytää anteeksi ja saada yllätys katoamaan. Vain jos he kykenevät pääsemään eroon yllätyksestä voidaan heidän katsoa tekevän filosofiaa. Kun muut ovat yllättyneitä, filosofit saattavat analysoida yllätystä ilmiönä – itse he eivät kuitenkaan halua tulla yllätetyiksi. Filosofit (kuten Berkeley), jotka puhuvat näennäisesti villien ideoiden puolesta väittävät säännöllisesti, että heidän aikansa käsitykset ovat epäkoherenttien ajatusten vääristämiä. Heidän mielestään nämä käsitykset ovat syntyneet huonosta filosofiasta, ja nyt he yksinkertaisesti edesauttavat paluuta mitä luonnollisimpaan järjestelmään. Heitä, jotka kannattavat yllättäviä käsityksiä maailmasta ja pitävät niitä itsekin yllättävinä, ei voida pitää filosofeina. Sensaationtavoittelu ja filosofian harjoittaminen eivät sovi yhteen. Sama pätee viisasteluun, jonka ainoa tarkoitus on hämmentää. (”Hämmentävästi esitetty hämmentävä doktriini” – eli jotain aivan muuta kuin filosofiaa.) Filosofia voidaan siis käytännössä määritellä näin: filosofia on yllätyksien kärsivällistä kaikottamista.
PS: Tämä vaikuttaa pätevän kaikkiin filosofian lajeihin.
No surprises, please – why philosophy doesn’t like surprises
Motto: „If it surprises you, you have not understood it yet.“ (Wittgenstein, about surprises in mathematics)
Why is it that philosophers don’t like surprises in philosophy? The answer goes like this: Something surprises us if it is different from what we thought it would be. Philosophers, however, like things to be just the way they think them to be. Or, putting it differently, philosophers want to think just the way things truly are. (It is not just this: philosophers consider eternal things, and surprises are only temporal.)
If philosophers arrive at a result that sounds surprising, they feel that they must first apologize for the surprise, and secondly they must make the surprise go away. Only if they can make the surprise go away they can be considered doing philosophy.
Philosophers may occasionaly analyze surprise as a phenomenon, if others are surprised – but they don’t like to be surprised themselves.
Philosophers, like Berkeley, advocating the seemingly wildest conceptions, regularly insist that the notions of their age had been distorted by incoherent notions that had trickled down from bad philosophy: Now they are really just restoring the most natural system.
People who advertise surprising notions about the world, confirming that they are surprising, therefore cannot be considered philosophers. Any kind of sensationalism is incompatible with doing philosophy. So is sophistry, calculated at baffling people. (A „baffling doctrine, bafflingly presented“ – this means: whatever it is, this is not philosophy.) Philosophy can thus practically be defined thus: Philosophy is the activity of very patiently making surprises go away.
PS: This seems to hold for pretty much all varieties of philosophy.
Philosophy talk (in English), 20 min
Kiasma Theatre, 1st Floor, 11:15pm
12 PERFORMANSSIA, KLO 19-7 44 FILOSOFISTA PUHEEVUOROA, KLO19-7
12 PERFORMANCES, 7PM – 7AM 44 PHILOSOPHY TALKS, 7PM – 7AM