Vuonna 1954 syntynyt Valeriy Vladimirovich Savchuk on Pietarin yliopiston filosofian professori. Tutkimuksessaan hän on kiinnostunut kulturologiasta, kulttuuriantropologiasta, valokuvauksesta, nykytaiteesta ja ruumiin strategiasta toimia nykytaiteessa. Savchuk tutkii kulttuurin syntyä, sen uhrautumista vaativia olosuhteita ja arkaaisen tietoisuuden ilmenemistä erilaisissa elämänalueissa (kyberavaruus mukaan lukien). Tutkimus käsittelee muun muassa kirjoituksen alkuperää, paratiisin metafysiikkaa, ajattelun rajoja ja läimäytyksen ilmiötä.
Born in 1954, Savchuk Valeriy Vladimirovich graduated from the Philosophy Department of Leningrad State University in 1979. From 1981 to 1984 I attended post-graduated courses at Leningrad State University. In 1984 I maintained my thesis «Theoretical Analysis of Belief» and after successful defense of my thesis I have been given the degree of Candidate of Philosophy. Since 1988 until 1991 I worked as an assistant of the Philosophy Department of Leningrad State University. Since 1991 I worked as an dozent of St.Petersburg State University, The Philosophy Department. From 1992 until 1994 I attended doctor courses of the Department of Philosophy. In 1996 I defended doctor thesis «The Space of the Archaic: Boundaries of Reflection». Since 1999 I am a Prof. Dr. The University of St.-Petersburg, and reader at the Department of Ontology and Theory of Cognition at the Philosophical Faculty of St Petersburg University. My interests include: culturology, cultural anthropology, photographie, contemporary art and the strategy of the body in contemporary art.My works are devoted to the study of sacrificial conditions of the emergence of culture, and of forms of manifestation of the archaic consciousness in various spheres of life (including in cyberspace). These works touch upon the problems of the origins of writing, the metaphysics of paradise, the boundaries of reflection, the phenomenon of the slap etc. I am an author of more than 170 academic works, including of the monograph Blood and Culture (published by SPbGU, 1995), Auditorium als Weib (1995), Strategien der Orientierung in der Postmoderne (Kollektive Monographie 1996), Hermeneutik und Dekonstruktion (Kollektive Monographie 1999), Das Konversive der aktuellen Kunst (2000).
ФИЛОСОФ КАК ХУДОЖНИК – Filosofi taiteilijana
Ankarassa kamppailussa tietystä filosofisesta kannasta ei taistella maalaisjärkeä, vaan pikemminkin edellä mainittua filosofiaa vastaan – filosofiaa, josta on tullut ennakkoluulo. Sama pätee radikaaliin taiteeseen: se ei taistele elämää ja sen asetelmia vastaan, vaan sen kohde on edesmennyt radikalismi, josta itsestään on muodostunut kaanon. Historian saatossa filosofilla on ollut erilaisia rooleja: viisas, lainsäätäjä, hallitsijan opettaja, teologi, tieteilijä, moralisti ja viimeisimpänä ideologi ja emansipaation teoreetikko. Tänään vuorossa on filosofin rooli taiteilijana: ”Me filosofit emme ole mistään niin kiitollisia kuin siitä, että meidät sekoitetaan taiteilijoihin”, toteaa F. Nietzsche. Konstantin Leontiev puolestaan osoittaa toisenkin yhteyden filosofin ja taiteilijan välillä: ”Mielessä olen enemmän maalari kuin dialektikko, enemmän taiteilija kuin filosofi.” Toinen venäläinen ajattelija, Basil Rosanow taas kirjoittaa: ”En pelkää tehdä virhettä ajatuksissani (nimenomaan tätä en pelkää), mutta pelkään kovin olevani huono taiteilija hyvälle ajattelulleni.” Hän on varma ajattelunsa totuudesta, ja hänellä on vain yksi tehtävä: löytää tarkoituksenomainen muoto sen ilmaisemiselle (jonka aika osoittaa hänen tehneenkin). Taiteilija, jota kiinnostaa konseptit, kääntyy väistämättä filosofiaan. Filosofi, joka kääntyy taiteeseen, tunkeutuu tahallaan tai tahattomasti nykytaiteen piiriin. Kun kyseessä on rajat ja uuden (tietoisesti rajoitetun) yhtenäisyyden muodostaminen, meidän täytyy myöntää, että ”ne kulttuurit, jotka ovat taipuvaisia olemaan universaaleja, ovatkin oikeasti paikallisia, mutta yrittävät piilottaa sen”. (Vaden T. ”What is Local Thinking?”) (Onko olemassa ”suomalaista filosofiaa”?) Puheenvuoron agendalla on topologinen universaalisuus, joka juontaa juurensa topokseen, ilmaisee kiinnostuksensa, teeskentelee olevansa universaali eikä piilota juurtuneisuuttaan topokseen. Kynnyksellä on rajoittunut universaalisuus, jonka topologinen pohdiskelu nostaa pintaan taiteellisen pohdiskelun lailla.
Philosopher as Artist
In the struggle with a philosophical position not the common sense fights, but the previous philosophy, which became a prejudice, as well as does radical art that resists not to life and its dispositions, but to the previous radicalism moulded in a canon. During its history philosopher demonstrated different figures: he was a sage, a lawmaker, a teacher of the ruler, a theologian, a scientist, a moralist, finally an ideologist and a theorist of emancipation. Today on the agenda is a figure of philosopher as artist. “We, philosophers, are thankful for nothing as much as for confusing us with artists” (F. Nietzsche). Konstantin Leontiev points out other relation between philosopher and artist: “In the turn of mind I am more painter than dialectician, more artist than philosopher”. Another Russian thinker Basil Rosanov writes: “I do not afraid to make a mistake in my thought (in particular this I am not afraid of), but I am extremely afraid to be bad artist for my good thought”. He is convinced about the truth of his thought, he has the only one task – to find appropriate form of its expression, what was in fact done by him, as the time shows us. Artist attracted by the concepts automatically turns to philosophy, and philosopher, turning to an art, intentionally or not invades in the sphere of contemporary art. In terms of outlined limits and formation of new (consciously limited) commonness, we need to admit that “those cultures, which tend to be universal, in fact are local, but they try to hide it” (Vaden T. “What is Local Thinking?”) (Does the Finnish philosophy exist?). On the agenda is the topological universality which is derived from the topos, expresses its interests, pretends to be universal and does not hide its rootedness in the topos. On the threshold there is limited universality which arises as a result of topological reflection in the image and likeness of artist reflection.
Philosophy lecture by Valeriy V. Savchuk performed by Eeva Putro (in Russian), 20 min
Kiasma Theatre, 7:40pm
12 PERFORMANSSIA, KLO 19-7 44 FILOSOFISTA PUHEEVUOROA, KLO19-7
12 PERFORMANCES, 7PM – 7AM 44 PHILOSOPHY TALKS, 7PM – 7AM