Sara Heinämaa on Jyväskylän yliopiston filosofian professori ja Helsingin yliopiston Subjectivity, Historicity, Communality (SHC) -tukimusseuran johtaja. Hän on yksi yli 800 jäsenen Nordic Society for Phenomenology -seuran perustajajäsenistä ja seuran kahden kauden puheenjohtaja. Systemaattisessa työssään Heinämaa tutkii ihmisen ruumiillistuman luonnetta, intersubjektiivisuutta, ajallisuutta ja normaaliutta. Eksegeettisessä työssään hän puolestaan keskittyy Husserlin, Merleau-Pontyn, Steinin, Beauvoirin ja Irigarayn filosofioihin. Hän on julkaissut laajasti fenomenologiasta, eksistentialismista, mielenfilosofiasta ja historianfilosofiasta. Heinämaan tärkeimpiin julkaisuihin kuuluu Toward A Phenomenology of Sexual Difference (”Kohti seksuaalisen eroavaisuuden fenomenologiaa”; Rowman ja Littlefield, 2003), Birth, Death, and Femininity (”Syntyminen, kuolema ja feminiinisyys”; Indiana UP, 2010), Phenomenology and the Transcendental (”Fenomenologia ja transsendentaali”; Routledge, 2014), New Perspectives on Aristotelianism and Its Critics (”Uusia näkökulmia aristotelismiin ja sen kriitikoihin”; Brill, 2015) (yhdessä Virpi Mäkisen ja Miira Tuomisen kanssa), ja Consciousness: From Perception to Reflection (”Tietoisuus: havaitsemisesta reflektioon”; Springer, 2008) (yhdessä Vili Lähteenmäen ja Pauliina Remeksen kanssa). Tällä hetkellä Heinämaa kirjoittaa kirjaa ihmisenä olemisen tilasta ja generatiivisuudesta.
Sara Heinämaa is professor of philosophy at the University of Jyväskylä and director of the research community Subjectivity, Historicity, Communality (SHC) at the University of Helsinki, Finland. She is the co-founder and two-term president of the Nordic Society for Phenomenology (NoSP), with over 800 members from all over the world. In her systematic work, Heinämaa investigates the nature of human embodiment, intersubjectivity, temporality, and normality. Her exegetic work is focused on the philosophies of Husserl, Merleau-Ponty, Stein, Beauvoir, and Irigaray. She has published widely in phenomenology, existentialism, philosophy of mind, and history of philosophy. Her most important publications include “Toward A Phenomenology of Sexual Difference” (Rowman and Littlefield 2003), #Birth, Death, and Femininity” (Indiana UP 2010), “Phenomenology and the Transcendental” (Routledge 2014), “New Perspectives on Aristotelianism and Its Critics” (Brill 2015) (with Virpi Mäkinen and Miira Tuominen), and “Consciousness: From Perception to Reflection” (Springer 2008) (with Vili Lähteenmäki and Pauliina Remes). At the moment she is working on a book on personhood and generativity.
Kriittisiä pohdintoja kriisin diskurssista
Idea kriisistä hallitsee useaa aikamme keskustelua. Meillä on tapana muotoilla poliittiset huolemme puheeksi demokraattisen hallinnon kriisistä, mutta samalla ilmaisemme niin taloudelliset, sosiaaliset, ympäristölliset, koulutukselliset, tieteelliset kuin kulttuurisetkin ongelmat julistuksina kriiseistä. Kaikissa näissä konteksteissa ”kriisi” viittaa hätätilaan tai vaaraan – ratkaisevaan käännekohtaan, joka vaatii päätöksiä. Jo pikainen vilkaisu sanakirjaan kuitenkin osoittaa, että tällaisia tiloja voidaan käsitellä lukuisin tavoin. Puheenvuoroni tarkastelee kriisidiskurssejamme kriittisellä otteella pureutumalla niiden käsitteelliseen historiaan. Väitän, että tämän hetkisten diskurssien taustalla on edelleen vaikutteita kahdesta ajattomasta mallista: ne ammentavat antiikin kreikkalaisesta lääketieteellis-naturalistisesta ja kristinuskon piirissä kehittyneestä eskatologistis-uskonnollisesta mallista. Mallit eroavat käsityksiltään ihmisen toimijuudesta ja elämän ajallisuudesta, viitaten kahteen eri tapaan käsitellä kriisien esiin tuomia ratkaisevia käännekohtia.
Critical reflections on the discourse on Crisis
The idea of a crisis dominates several contemporary discussions and debates. We tend to formulate our political worries by speaking about the crisis of democratic government, but we also articulate our economic, social, environmental, educational, scientific, and cultural problems by declarations of manifold crises. In all these contexts of use, the term “crisis” refers to a state of emergency or danger and to a crucial turning point that demands resolutions, but already a quick look at a dictionary shows that that such states can be conceptualized in several different ways. This talk takes a critical look at our crisis-discourses by studying their conceptual history. It argues that contemporary debates are still informed by two immemorial models: they draw both from the medical-naturalistic model that originated in Ancient Greek and from the eschatological-religious one that developed with Christianity. These two models involve different notions about human agency and the temporality of human life, and thus they suggest two different ways of dealing with vital turning points. The paper ends with a short reflection on the task of critical thinking in respect to discourse on crisis.
Philosophy talk (in Finnish), 20 min
Kiasma Theatre, 6:15 am
12 PERFORMANSSIA, KLO 19-7 44 FILOSOFISTA PUHEEVUOROA, KLO19-7
12 PERFORMANCES, 7PM – 7AM 44 PHILOSOPHY TALKS, 7PM – 7AM