Vuodesta 2014 asti uskonnonfilosofian professorina Helsingin yliopistossa toiminut Sami Pihlström on tutkinut muun muassa pragmatismia, transsendentaalifilosofiaa, filosofista antropologiaa, metafysiikkaa, etiikkaa ja metafilosofiaa. Tällä hetkellä nykyaikaisen uskonnonfilosofian tutkimusryhmää johtava Pihlström on kirjoittanut 16 akateemista kirjaa, ja yhdessä Sari Kivistön kanssa tehty monografia kantilaisesta anti-teodikeasta julkaistaan syyskuussa 2016.
Sami Pihlström received his PhD in theoretical philosophy from the University of Helsinki, Finland, in 1996. He is since 2014 Professor of Philosophy of Religion at the Faculty of Theology, University of Helsinki. He was previously Professor of Philosophy at the University of Jyväskylä (2006-2014) and the Director of the Helsinki Collegium for Advanced Studies (2009-2015). In relation to his current professorship, he is in charge of the research group, “Contemporary Philosophy of Religion”, within the Academy of Finland Centre of Excellence, “Reason and Religious Recognition” (hosted by the Faculty of Theology, University of Helsinki, and led by his colleague Professor Risto Saarinen). Pihlström is also, since 2016, Vice-Chair of the Research Council for Culture and Society at the Academy of Finland, as well as the President of the Philosophical Society of Finland. He has published widely on pragmatism, transcendental philosophy, philosophical anthropology, metaphysics, ethics, and metaphilosophy. He is the author of 16 scholarly books (10 in English, 6 in Finnish) and hundreds of articles and reviews. His recent monographs include Transcendental Guilt: Reflections on Ethical Finitude (Lexington, 2011), Pragmatic Pluralism and the Problem of God (Fordham University Press, 2013), and Taking Evil Seriously (Palgrave Macmillan, 2014). His joint monograph with Sari Kivistö, Kantian Antitheodicy: Philosophical and Literary Varieties, is forthcoming in September 2016 from Palgrave Macmillan.
Kärsimyksen todellisuus
Puheenvuoron tarkoituksena on käsitellä kärsimyksen selittämisen ja oikeuttamisen problematiikkaa (erityisesti uskonnonfilosofian kontekstissa ns. teodikea-argumentteja) ja puolustaa näkemystä, jonka mukaan toisen ihmisen kärsimyksen oikeuttaminen jonkin oletettavasti tärkeämmän päämäärän kannalta välttämättömänä on aina vaarassa sortua kärsimyksen subjektin moraaliseen ylenkatsomiseen tai väheksymiseen. Teologiassa ja uskonnonfilosofiassa on ollut tapana pohtia pahuuden ja kärsimyksen todellisuutta teodikeakysymyksen näkökulmasta. Tällöin haasteena on selittää, kuinka on mahdollista, että kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä Jumala sallii pahuuden ja (tarkoituksettoman) kärsimyksen olemassaolon. Teodikea-argumentein on yritetty vastata tähän ongelmaan. Kritisoin tätä keskustelua siitä, että se suhtautuu välineellistäen kärsimyksen subjektien kokemuksiin. Puolustan siis antiteodikeaa: kärsimyksen todellisuutta tulee lähestyä niin, ettei pyritä selittämään tai oikeuttamaan kärsimyksen todellisuutta – sen enempää uskonnollisesti kuin sekulaaristikaan – vaan niin, että yritetään ymmärtää kärsijän näkökulmaa maailmaan ja ainutkertaisia kokemuksia.
The purpose of my presentation is to consider the problema of explaining and justifying suffering (especially the so-called theodicy arguments in the context of philosophy of religion). I aim to defend the view that justifying another person’s suffering for a presumably more important goal is always in danger of falling into moral condescension or belittlement of the suffering subject. In theology and the philosophy of religion it has been customary to consider the reality of evil and suffering from the viewpoint of the theodicy question. The challenge is to explain how it’s possible that an omnipotent, omniscient and perfect God can allow the existence evil and (meaningless) suffering. The theodicy arguments seek to answer this question. In my presentation I criticize this approach because it instrumentalizes the experiences of the suffering subject. To consist, I then defend the anti-Theodicy: the reality of suffering should not be approached with the intent of explaining or justifying it – not in regard to religion or secularity – but rather with the aim to understand the perspective and unique experiences of the sufferer.
Philosophy talk (in Finnish), 20 min
Ernesto Neto’s Installation Yubẽ bushka, 5th Floor, 8pm
12 PERFORMANSSIA, KLO 19-7 44 FILOSOFISTA PUHEEVUOROA, KLO19-7