Väiteltyään Helsingin yliopistosta (2001) Miira Tuominen on työskennellyt useissa eri yliopistoissa vakinaisena toimenaan filosofian yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän on julkaissut laajalti eri teemoista antiikin filosofiassa mutta myös laajemmin. Ensimmäinen monografia Ancient Philosophers on Starting Points for Knowledge (2007) käsittelee tietämiseen, tieteeseen, argumentointiin ja logiikkaan sekä ihmisen tiedollisiin kykyihin liittyviä kysymyksiä. Hän on julkaissut lukuisia artikkeleita, ja temaattisesti kattava monografia Ancient Commentators on Plato and Aristotle (2009) ilmestyi vuonna 2009. Hän on toimittanut yhteistyössä muiden oman alansa tutkijoiden ja myös muiden alojen kollegoiden kanssa useita tieteellisiä kokoelmia. Näistä voidaan mainita esimerkkeinä onnellisuutta antiikin filosofiassa koskeva The Quest for the Good Life: Ancient Philosophers on Happiness (2015) sekä itsemurhan kulttuurista taustaa käsittelevä Culture, Suicide, and the Human Condition (2014). Tuominen on juuri päättänyt viisivuotiskautensa akatemiatutkijana ja viimeistelee monografiaa itsen ja toisten huomioonottamisesta Porfyrioksen etiikassa teoksessa Elävien vahingoittamista vastaan.
After defending her PhD thesis at the University of Helsinki (2001) Miira Tuominen has worked in several universities and is currently tenured as a university lecturer in philosophy at the University of Jyväskylä. She has published on a wide array of topics, and her first monograph Ancient Philosophers on Starting Points for Knowledge (2007) relates to questions of epistemology, philosophy of science, theory of argumentation, and a theory of the cognitive capacities of the human mind and their relation to the world. She has published numerous articles and a thematically comprehensive volume Ancient Commentators on Plato and Aristotle (2009). Her co-edited collections include, for example, The Quest for the Good Life: Ancient Philosophers on Happiness (2015) and Culture, Suicide, and the Human Condition (2014). She is currently finishing a monograph on concern for oneself and for others in Porphyry’s ethics of On abstinence.
Miksi onnellisuus edellyttäisi moraalista hyvää?
Elisabeth Anscomben vaikutusvaltainen artikkeli ’Modern Moral Philosophy’ (1958) on herättänyt paljon keskustelua hyveistä ja niiden tärkeydestä. Antiikin etiikasta on myös haettu tukea sille väitteelle, että pyrkimys onnellisuuteen edellyttää luonteen kehittäminen hyveelliseksi: rohkeaksi, kohtuulliseksi, oikeudenmukaiseksi ja viisaaksi. Tuoreena esimerkkinä voidaan mainita Paul Bloomfieldin The Virtues of Happiness (2014). Pääväite puheenvuorossani on, että monet nykyiset hyve-etiikan muodot menettävät jotain antiikin teorioiden voimasta, koska ne pyrkivät irrottamaan hyveen ja onnellisuudet moraalirealismin tai –objektivismin viitekehyksestä. Antiikin teorioiden keskeinen elementti on väite siitä, että luonteenhyveiden ja niiden mukaisten tekojen arvo perustuu sille, mikä tosiasiassa on arvokasta.
Why Would Happiness Require Morality?
Elisabeth Anscombe’s seminal article ‘Modern Moral Philosophy’ (1958) caused a new research trend in modern ethics, ethics of virtue inspired by the ancient claim that in order for one to be happy, one needs to be morally virtuous: brave, moderate, just, and wise. A recent example of this trend is Paul Bloomfield’s The Virtues of Happiness (2014). I shall argue that an important component of ancient ethics, moral objectivism or realism, is sometimes underplayed in the modern of virtue ethics. This, I argue, weakens the moral force of the ancient theories in which the value of the virtues of character as well as the actions that accord with them ultimately derives from what really is valuable.
Philosophy talk (in Finnish)
Ernesto Neto’s Installation Yubẽ bushka, 5th Floor, 1:30am
12 PERFORMANSSIA, KLO 19-7 44 FILOSOFISTA PUHEEVUOROA, KLO19-7