Eeva Putro on helsinkiläinen näyttelijä, joka on valmistunut Pietarin Valtiollisesta Teatteritaiteen Akatemiasta vuonna 2008 elokuva- ja draamateatterinäyttelijäksi. Eeva Putro on näytellyt lukuisissa elokuvissa ja teatteriesityksissä. Eeva Putro näyttelee parhaillaan mm. Suomen Kansallisteatterissa. Viimeisimmät elokuvaroolinsa Eeva Putro on tehnyt tuotannoissa Tulen morsian, Onnenonkija, Hiljaisuus, Ainoat oikeat, Punainen kolmio (tv-sarja), Toiset tytöt, sekä Ei kiitos. Eeva Putro näytteli myös pääroolin lyhytelokuvassa Sirocco, joka on voittanut mm. Odensen kansainvälisten elokuvajuhlien pääpalkinnon.
Eeva Putro is a Helsinki-based actress. She graduated from the Russian State Institute of Performing Arts in 2008 and has since acted in many films and theatrical productions. Putro is currently acting at the Finnish National Theatre.
ФИЛОСОФ КАК ХУДОЖНИК – Filosofi taiteilijana
Ankarassa kamppailussa tietystä filosofisesta kannasta ei taistella maalaisjärkeä, vaan pikemminkin edellä mainittua filosofiaa vastaan – filosofiaa, josta on tullut ennakkoluulo. Sama pätee radikaaliin taiteeseen: se ei taistele elämää ja sen asetelmia vastaan, vaan sen kohde on edesmennyt radikalismi, josta itsestään on muodostunut kaanon. Historian saatossa filosofilla on ollut erilaisia rooleja: viisas, lainsäätäjä, hallitsijan opettaja, teologi, tieteilijä, moralisti ja viimeisimpänä ideologi ja emansipaation teoreetikko. Tänään vuorossa on filosofin rooli taiteilijana: ”Me filosofit emme ole mistään niin kiitollisia kuin siitä, että meidät sekoitetaan taiteilijoihin”, toteaa F. Nietzsche. Konstantin Leontiev puolestaan osoittaa toisenkin yhteyden filosofin ja taiteilijan välillä: ”Mielessä olen enemmän maalari kuin dialektikko, enemmän taiteilija kuin filosofi.” Toinen venäläinen ajattelija, Basil Rosanow taas kirjoittaa: ”En pelkää tehdä virhettä ajatuksissani (nimenomaan tätä en pelkää), mutta pelkään kovin olevani huono taiteilija hyvälle ajattelulleni.” Hän on varma ajattelunsa totuudesta, ja hänellä on vain yksi tehtävä: löytää tarkoituksenomainen muoto sen ilmaisemiselle (jonka aika osoittaa hänen tehneenkin). Taiteilija, jota kiinnostaa konseptit, kääntyy väistämättä filosofiaan. Filosofi, joka kääntyy taiteeseen, tunkeutuu tahallaan tai tahattomasti nykytaiteen piiriin. Kun kyseessä on rajat ja uuden (tietoisesti rajoitetun) yhtenäisyyden muodostaminen, meidän täytyy myöntää, että ”ne kulttuurit, jotka ovat taipuvaisia olemaan universaaleja, ovatkin oikeasti paikallisia, mutta yrittävät piilottaa sen”. (Vaden T. ”What is Local Thinking?”) (Onko olemassa ”suomalaista filosofiaa”?) Puheenvuoron agendalla on topologinen universaalisuus, joka juontaa juurensa topokseen, ilmaisee kiinnostuksensa, teeskentelee olevansa universaali eikä piilota juurtuneisuuttaan topokseen. Kynnyksellä on rajoittunut universaalisuus, jonka topologinen pohdiskelu nostaa pintaan taiteellisen pohdiskelun lailla.
Philosopher as Artist
In the struggle with a philosophical position not the common sense fights, but the previous philosophy, which became a prejudice, as well as does radical art that resists not to life and its dispositions, but to the previous radicalism moulded in a canon. During its history philosopher demonstrated different figures: he was a sage, a lawmaker, a teacher of the ruler, a theologian, a scientist, a moralist, finally an ideologist and a theorist of emancipation. Today on the agenda is a figure of philosopher as artist. “We, philosophers, are thankful for nothing as much as for confusing us with artists” (F. Nietzsche). Konstantin Leontiev points out other relation between philosopher and artist: “In the turn of mind I am more painter than dialectician, more artist than philosopher”. Another Russian thinker Basil Rosanov writes: “I do not afraid to make a mistake in my thought (in particular this I am not afraid of), but I am extremely afraid to be bad artist for my good thought”. He is convinced about the truth of his thought, he has the only one task – to find appropriate form of its expression, what was in fact done by him, as the time shows us. Artist attracted by the concepts automatically turns to philosophy, and philosopher, turning to an art, intentionally or not invades in the sphere of contemporary art. In terms of outlined limits and formation of new (consciously limited) commonness, we need to admit that “those cultures, which tend to be universal, in fact are local, but they try to hide it” (Vaden T. “What is Local Thinking?”) (Does the Finnish philosophy exist?). On the agenda is the topological universality which is derived from the topos, expresses its interests, pretends to be universal and does not hide its rootedness in the topos. On the threshold there is limited universality which arises as a result of topological reflection in the image and likeness of artist reflection.
Philosophy lecture by Valeriy V. Savchuk performed by Eeva Putro (in Russian), 20 min
Kiasma Theatre, 7:40pm
12 PERFORMANSSIA, KLO 19-7 44 FILOSOFISTA PUHEEVUOROA, KLO19-7
12 PERFORMANCES, 7PM – 7AM 44 PHILOSOPHY TALKS, 7PM – 7AM